Kasinohuijaus menneisyydestä – Suomalaistutkija sai bridge-huijarit kiinni!

Lue täältä suomalaisyliopiston tutkijan paljastama bridge-huijaus!

Vuosien saatossa kasinomaailmassa on nähty lukuisia erilaisia huijausyrityksiä, mutta yleensä huijarit tuppaavat aina jäämään kiinni. Tähän asiaan on toki pieni varjopuoli, sillä suuri yleisö ei pääse koskaan kuulemaan onnistuneista kasinohuijauksista. Tänään Nettikasinot.casino palaa ajassa taaksepäin muutaman vuoden päähän muistelemaan kaikkien aikojen bridge-huijausta, joka paljastui suomalaisyliopiston tutkijan ja hänen kumppaneidensa toimesta vuonna 2015!

Kaikkien aikojen Bridgehuijaus

Bridge on ollut yksi maailman suosituimpia korttipelejä jo vuosisatojen ajan, mutta nykypäivänä se ei ole enää aivan yhtä kukoistava. Suositusta pelistä on kuitenkin yhä kyse, ja ympäri maailman järjestetäänkin erilaisia bridge-kilpailuja jossa likkuu suuria summia rahaa. Aina kun raha on kyseessä myös huijauksia ilmaantuu, eikä bridge ole valitettavasti tästä mikään poikkeus.

Lue täältä miten Fisher ja Schwartz huijasivat tiensä bridge-maailman huipulle!

Bridgessä onkin merkittävästi helpompi huijata kuin monissa muissa korttipeleissä, sillä pelin aikana sinun tulee vaihdella kortteja pelipartnerisi kanssa. Lajia pelataan siis kahden pelaajan joukkueissa, ja kummatkin tarjoavat toisilleen kortteja, ja tämä toimiikin ainoana kommunikaation muotona.

Pelissä ei saa siis puhua joukkuetoverilleen, mutta mikäli onnistuu keksimään tavan kommunikoida pelikaverin kanssa ilman että käyttää sanoja siitä voi saada merkittävän etulyöntiaseman. Parhaiten tässä onnistuivat Israelilaispari Lotan Fisher ja Ron Schwartz, joilla oli nerokas tapa välittää toisilleen viestejä pelin tuoksinnassa.

Menetelmä oli itse asiassa niinkin fiksu että sitä ei tajuttu vuosiin. Fisher-Schwartz kaksikko olikin ansainnut bridgen avulla vuositasolla jopa satoja tuhansia euroja vuodessa, napaten matkan varrella useita merkittäviä voittoja aina Euroopan mestaruudesta maailmanmestaruuteen. Tällä kovalla CV:llä oli kuitenkin ikävä tausta, jossa käytettiin jopa dopingiin verrattavissa olevaa huijausmetodia.

Huijaaminen on ollut bridgessä ongelma jo ties kuinka pitkään, ja lähes jokaista menestynyttä paria ollaan epäilty siitä vuosien saatossa useaan otteeseen. Tunnettuja tapauksia oltiinkin nähty kymmenittäin aina 1930-luvulta lähtien. Myös Fisherin ja Schwartzin huippumenestystä oltiin pohdittu aiemmin useaan otteeseen, mutta varmuutta siitä että käyttivätkö miehet epärehellisiä tapoja ei vielä ollut.

Menetelmä oli yksinkertaisuudessaan nerokas, sillä se perustui vaihdoissa käytettävän korttien jakokotelon sijaintiin ja asentoihin. Kotelon eri sijainnit kertoivat pelikumppanille mistä oli kyse, ja Fisher saivat tätä kautta merkittävän edun kilpakumppaneihinsa nähden. Huijausmetodiin vaikutti myös se kumpi pelaajista oli tarjousvuorossa.

Huijauksen paljastuminen

Vaikka Fisheriä ja Schartzia epäiltiinkin huijaamisesta vuosien ajan, ei heitä vastaan oltu pystytty todistamaan mitään. Kaksikko nauttikin suursuosiosta bridge-fanien keskuudessa, ja kyllästyneinä heidän mollaamiseensa pelin ystävistä koostuva tutkijakolmikko päätti todistaa heidän syyttömyytensä lopullisesti.

Ryhmään kuuluivat Amir Levin, Rezo Jinjikhashvili sekä Jyväskylän yliopistossa tutkijana työskentelevä Nezer Zaidenberg. He aloittivatkin tutkimuksen, jossa he katsoivat yhteensä noin tuhannen tunnin edestä Schwartzin ja Fisherin pelaamia käsiä. He eivät halunneet minkään vaikuttavan päätöksentekoonsa, jonka vuoksi he eivät edes tienneet pelaajien kortteja.

Seurattuaan satoja ja taas satoja bridgekäsiä pitkän ja puuduttavan prosessin aikana kolmikko ymmärsi että heidän tehtävänsä todistaa Fisher ja Schwartz syyttömiksi oli epäonnistut totaalisesti – he olivat löytäneet korttien jakokoteloon perustuvan menetelmän ja pystyivät todistamaan sen käytön täysin aukottomasti.

Vaikka tutkijat olivatkin pettyneitä, he päättivät silti julkistaa mihin olivat lopputulokseen olivat päätyneet. Schwartz ja Fisher saivatkin totta kai ansaitsemansa rangaistukset, jossa heitä kiellettiin pelaamasta yhdessä enää koskaan. Lisäksi kaksikolle mätkäistiin myös henkilökohtaiset viiden vuoden pelikiellot.

Huijauksen paljastuminen sai bridge-piirit kuohumaan, ja asiasta uutisoitiinkin laajasti aina Kiinaa myöten. Tämä toikin Zaidenbergin ja kumppanit julkisuuteen, josta on ollut varmasti suurta hyötyä miesten uria ajatellen. Tärkeintä kolmikon mielestä on kuitenkin varmasti se että heidän rakastamansa lajin huijausmenetelmä paljastui!

Muita kuuluisia bridgehuijauksia

Lue täältä bridge-huijauksista!

Vaikka bridge onkin todellinen herrasmieslaji, siinä nähdään ikävä kyllä hyvin paljon erilaisia huijaustapauksia. Kaikki eivät voi gentlemaneja tietenkään olla, ja oli sitten kyse lajista kuin lajista niin aina löytyy mätiä omenoita. Voi hyvinkin olla ellei jopa todennäköistä että tälläkin hetkellä liikkeellä on bridgehuijareita jotka eivät ole jääneet kiinni.

Vaikka Schwartzin ja Fisherin tapaus onkin suomalaisyhteydestä (torilla tavataan!) johtuen meillä kaikista tunnetuin, maailmalla on nähty myös muita kuuluisia bridgehuijauksia. Näihin lukeutuvat etenkin Fantoni ja Nunes -skandaali sekä Smirnov ja Piekarek -skandaali, joista kumpikin pari kilpaili maailman korkeimmalla tasolla.

Kovin näistä oli eittämättä Fulvio Fantonin ja Claudio Nunesin huijaus, jotka olivat kiinnijäämisensä aikaan maailman parhaat bridge-pelaajat. Tämä olikin todellinen skandaali, vaikka heitäkin oltiin toki epäilty jo aiemmin. Bridgessä huijauksen todistaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta lopulta niin Italian, Euroopan kuin Amerikankin bridgeliitot ilmaisivat miesten huijanneen ja mätkäisivät heille pelikiellot.

Nunesin ja Fantonin käyttämä metodi perustui siihen, missä asennossa kortti oli laitettu pöydälle. Asento kertoi kortin maan sekä sen, oliko pelaajalla vielä kyseisen maan suurta kortttia A, K tai Q. Aiemmin Italiaa ja myöhemmin Monacoa edustaneen kaksikon huijaus kuitenkin huomattiin lopulta, ja nykyään he pelaavat bridgeä yhdessä korkeintaan huvikseen suljetussa tilassa isoimpien kilpailujen ulkopuolella.

Kolmannen merkittävän bridge-huijauksen kovimmalla tasolla tekivät saksalaispelaajat Josef Piekarek ja Alex Smirnov. Punamustakeltainen kaksikko oli itse asiassa ensimmäinen näistä tapauksista jotka myönsivät syyllisyytensä, ja myös aiemmin esiteltyjä Schwartzin ja Fisherin sekä Fantonin ja Nunesin tapausta puitiin merkittävin epäilyksin jo tällöin.

Piekarekin ja Smirnovin menetelmä huijata oli kuitenkin huomattavasti heidän menestyneempiä kanssapelaajiaan yksinkertaisempi, sillä he kommunikoivat toisilleen yskimällä. Nettikasinot.casinon tiimillä on suuria vaikeuksia hahmottaa miten tälläinen on voinut mennä pitemmän aikaa läpi, mutta sodassa ja bridgessä kaikkihan on tunnetusti mahdollista.

Miten bridge-huijaukset voisi estää?

Lue täältä miten bridge-huijauksia voisi estää!

Nämä kolme merkittävää huijaustapausta pistivät koko bridge-maailman täysin sekaisin, joka on totta kai täysin ymmärrettävää. Tapausten jälkijunassa onkin totta kai alettu miettimään erilaisia tapoja joilla huijaaminen voitaisiin estää, mutta se on totta kai äärimmäisen vaikeaa bridgen kaltaisessa lajissa. Lajissa kuitenkin jaetaan tänä päivänä niin paljon rahaa, että se on lähes pakko tehdä.

Maailman bridgeliitot Suomen Bridgeliitto mukaanlukien onkin yrittänyt jo jonkin aikaa keksiä erilaisia mekanismeja huijareiden pysäyttämiseksi. Kovinkaan varmoja tapoja ei olla kuitenkaan ikävä kyllä vielä löydetty. Nykyisin kaikki huipputason ottelut onneksi edes videoidaan jotta mahdolliset huijarit saataisiin kiinni edes tulevaisuudessa. Voi kuitenkin olla että jotkut vilunkipelin harjoittajat selviävät jatkuvasti rangaistuksilta.

Ainoa varma tapa saada huijaaminen pois bridgestä pysyvästi olisi se, että ihmiskontakti poistettaisiin pelistä kokonaan. Lajia voitaisiin harkoittaa vaikkapa tietokoneilla, älypuhelimilla tai tableteilla, jolloin viestien lähettäminen toiselle pelaajalle olisi liki mahdotonta. On toki mahdollista että joku keksisi porsaanreiän myös tämän tapaiseen huijaamiseen.

Edes Fisherin ja Schwartzin tapauksen paljastanut Jyväskylän yliopiston tutkija Nezen Zaidenberg ei tälle linjalle lähtisi. Mies on itsekin intohimoinen bridge-harrastaja vapaa-ajallaan, ja hänenkin mukaansa peliä pelattaessa esim. iPadeilla korttipelin tuntu katoaisi lajista kokonaan.

Bridge-maailma onkin ollut jo jonkin aikaa vaikeiden kysymyksien äärellä huijausongelman ratkaisujen osalta, mutta ei auta kun toivoa että jotain löytyy. Jotain kummallisen romanttista huijaamisessa kuitenkin on, mutta isojen rahojen ollessa kyseessä se ei kuitenkaan vain käy laatuun. Saa nähdä tuleeko bridge-huijareista jossain vaiheessa elokuvaa tai kirjaa!